Nagoya

Saavuin Nagoyaan sekavissa tunnelmissa. Mina ja vierustoverini, japanilaisrouva, huokailimme ja steppasimme kaytavalla vuorotellem kunnes viimein aloin seurata jotain valveensekaista horteenharmetta. Juuri siihen vajottuani stuertti tuuppasi nenan alle aamiaistarjottimen, joka oli nahtava joko lihansyojien maailman vastaiskuksi tai linjojen sailytysprikalliseksi aamupalan sijaan. Nagoyan kentalla sitten ensi toikseni (heti hyonteismyrkylta tuoksahtavan rinkan nappaamisen jalkeen (siihen kun oli vintilla muuttanut joukkueellinen tuholaisia)) ostin breakfast setin, jonka tilaaminen oli ensimmainen kosketukseni tulevien paivien kommunikaatiokeinoista tarkeimpiin, loputtomaan hymyilyyn, nyokyttelyyn ja molemminpuoliseen hammennykseen,


Nagoyan kentta on rakennettu kaupungin ulkopuolella olevalle saarelle. Junamatka kaupunkiin oli hieno.　Kaupunki oli viela sympaattisessa unenpopperossa, joten loysimme saman savelen heti. Junaan nousi heti kaikki mielikuvieni japanilaisten klassikkohenkilot: mummeli ylisuuressa hatussa, upeasti leikattuun liituraitapukuun pukeutunut salariiman, neon vareihin sonnustautunut animeteini jne... Palmut huojuivat sinisen meren rannalla, fiilis oli kuin Miyasakin piirretyissa konsanaan.



Majoituin ekan yoni perinteisessa ryokanissa, majatalossa, jonne hiippailin rinkkani alla kaupungin halki. Kertaheitolla oikeaan osoitteeseen, kiitos hostelworldiin tallennettujen hyvien ohjeiden! Istahdin aulaan oodottamaan majatalon aukeamista (tyoaika oli tuolloin katkolla). Ilahduin kun totesin ettei mihinkaan ole kiire! Antauduin talle ajatukselle siina maarin etta takaraivoni kolisi antaumuksella perinteiseen japanilaiseen puupaneeliseinaan torkahdellessani tuolissa. Maarattoman ajan, ehka tunnin kuluttua majatalon isanta Hiro tuli paikalle ja esitteli minulle dormitory-huoneeni. Kaytavalla soi linnunlaulunauha, keskuskaiuttimissa perinteinen japanilainen nappailymusiikki. Taytyy sanoa etta osuin ehka Nagoyan parhaaseen ryokaniin, meininki oli sen verran leppoisaa. Pihan peralla oli myos ilmainen public bath, onsen eli kuuma lahde. Joka nurkka oli puunattu puhtaaksi ja tatamimatolla nukkuminen todella hieno kokemus, joskin pullistuneen valilevyn vaiheilla jotkut lihakset huokailivat aamulla muutaman kerran syvaan noustessani ylos.

Nain periharmalaiselle oli hienoa nahda miten on mahdollista ajatella jokainen kayttoyksityiskohta viimeiseen piiruun. Ryokanissa oli tarjolla ilmaista vihreaa teeta ja automaattikahvia, ja printteriakin sai kayttaa ilmaiseksi, mika sekin oli miellyttavaa sen jalkeen, kun manna viikolla olin syytanyt Toolon kirjaston rouville 19,70 euroa printterin kayttamisesta lentolippujen tulostamiseen...


Tutustuin ryokanissa amerikkalaiseen mimmiin, jonka kanssa kavimme aamiaisella. Han oli Japanissa kielenopettajana nyt neljatta kuukautta. Han opetti minulle muutaman fraasin japania, perusjuttuja joilla selviytya ravintolassa, kaupassa ja kadulla, mutta ainakaan toistaiseksi ne eivat ole siirtyneet paahani kuittipaperilta, johon ne kirjasin...